Maslowin psykologisen teorian mukaan tarvepyramidin alemmalla tasolla sijaitsevat fysiologiset perustarpeet kuten ruuan ja unen tarve jotka ihminen pyrkii tyydyttämään ennen kuin siirtyy toteuttamaan ylempiä tarpeita mm. itsensä toteuttamisen tarvetta, johon taiteen tekeminenkin kuuluu. Teoriaa on kritisoitu mm. siitä että moni taiteilija työskentelee köyhänä ja nälkäisenä, sen sijaan että käyttäisi energiansa toimeentulonsa parantamiseen ja aineellisen puutteen poistamiseen. Mutta, mielestäni tämä ei johdu siitä että taiteilija asettaisi itsensä toteuttamisen tarpeen fysiologisten tarpeidensa edelle. Väitän että monilla taiteilijoilla ei ole vaihtoehtoja.
Taiteilijuudesta on muuta työtä hakiessa enemmän haittaa kuin hyötyä. Kirjailijaystävälleni sanottiin työnhakuvalmennuskurssilla, ettei kirjailijana toimimista kannata työhakemuksessa ja cv:ssä mainita. Jos siis työpaikkojen ovet eivät avaudu, eikä apurahaa ole, jääkö muuta vaihtoehtoa kuin työskennellä salaa peruspäivärahalla tai toimeentulotuella? Ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin harva taiteilija pääsee, sillä apurahat eivät kerrytä työssäoloehtoa. Suomalainen taiteilija on Pohjoismaiden köyhin, Suomessa apurahat eivät ole muiden Pohjoismaiden tasolla. Tutkija Annamari Vänskän mukaan naistaiteilijan euro on 50 senttiä. Museot ostavat vähemmän naistaiteilijoiden teoksia kuin miestaiteilijoiden ja maksavat niistä vähemmän. Joten terveisiä päättäjille: Olis kiva syödäkin joskus!
