MEIDÄN ÄIDIN TYÖPÄIVÄ
Kukonlaulun aikaan, ennen viittä se alkoi. Poikkeuksia olivat ne kuumat, sateettomat kesäiset päivät jolloin oli pitänyt nousta jo aamuyöllä leipomaan. Siihen aikaan pärekatto oli vielä aamukasteesta kostea ja tulipalon vaara oli vähäisempi mahdollisten kipinöiden sinkoillessa piipusta…Ja tietenkin leipominen, tuo vähäisempi askare, tuli hoitaa muulloin kuin päivällä, kun tärkeämmät työt odottivat.
No, viideltä sitten mansikit saivat heinänsä ja vetensä kuivien alusten kera. Kauralla ja perunoillakin saivat joskus herkutella. Karja asusti talven sekasontanavetassa missä oli maalattia. Vasikat ja porsaatkin saivat kuivikkeensa ja ruokansa. Jakkaraa ei alun perin ollut, vaan kyykyssä ollen maito lypsettiin... Kesäiseen aikaan lypsylehmät saattoivat olla kaukaisillakin soilla, jolloin kuvio oli aivan toinen. Tonkka, siivilä, sanko ja muut tykötarpeet pakattiin maitokärriin ja tehtiin aamulenkki karjan luo.
Navettatöiden jälkeen äiti usein esivalmisti ruokaa ja sitten kipinkapin miesten kanssa oikeisiin
töihin, kesäisin heinäpellolle, pientareiden niittoon, kerppujen tekoon, kauran- ja rukiinleikkuuseen,
perunannostoon, kivien keruuseen pelloilta ym. Minulle jäi se kuva, että hän oli päivät pitkät jotain ”kuopostelemassa” ulkona. Aamuruuan aikoihin oli monta muutakin askaretta kartanolla. Kun maitoa alettiin viedä meijeriin, oli tonkkien haku maitolavalta tien varresta ja niiden pesu. Tietenkin ruokailuastiat myös tiskattiin ja niin olikin äiti valmis palaamaan miesten kanssa samoihin aikoihin peltotöihin.
Heinänteon aikaan äiti saattoi tuoda kahvin pellolle. Pula-aikana oli kahvia kaupassa harvoin. Kuulin kerrottavan että kun tuli tieto, että kahvia oli tullut kauppaan, jopa heinänteko keskeytettiin! Illallisen jälkeen olivat taas vuorossa navettatyöt. Niiden jälkeen äiti vielä lähti jotain puuhaamaan nukkumaanmenoon saakka.
PYYKKIPÄIVÄ
Äidin pyykkipäivä oli varsin eksoottinen verrattuna nykyaikaan. Kesäisin pyykkäys tapahtui lammen rannalla, missä vaatteita ensin keitettiin isossa muuripadassa. Huuhtelu ja kuivatus olivat verraten ongelmattomia, jos vielä sattuivat aurinkoiset päivät. Mutta talvella oli tilanne huomattavasti kinkkisempi. Vaatteita keitettiin lipeässä karjakeittiön muuripadassa. Veden ollessa vähissä sitä sulatettiin lumesta. Huuhtelu saattoi tapahtua pienellä avannolla järven jäällä! Vieressä oli kuuma vesiastia missä sai käsiä lämmitellä! Kuivatus tapahtui talon vinnillä, mistä tuotiin usein jäisen koviksi kohmettuneet vaatteet tupaan jatkamaan kuivumista…
PUHDETYÖT
Talvi-iltaisin äiti karstasi villasta lepereitä, joista hän kehräsi lankaa. Langasta hän kutoi sukkia.
Joskus tupaan oli pystytetty kangaspuut, missä valmistui mattoja. Niitä äiti kutoi jopa muovisista
piimäpusseista joita oli tullut meijeristä. Tuollainen muovimatto oli käytännöllinen kosteissa
tiloissa. Kangaspuilla kudottiin aiemmin myös pellavakangasta. Pellavat oli kasvatettu omassa pellossa, lihdattu ja loukutettu. Pellavaiset lakanat olivat tosi työläitä käsitellä pyykissä.
SAMMALEENNOSTOPÄIVÄ
Lehmien ja muiden navetassa olleiden eläinten kuivikkeena käytettiin ennen olkien tuloa sammalta. Hevoselle riittivät hakatut havut. Aamulla lypsyn jälkeen koko perhe lähti päivän reissulle suolle, mikä sijaitsi maan perillä. Mukaan otettiin kuokat ja päivän ruuat. Miehet irrottivat sammalta kuokilla ja äiti nosteli sitä haasioille kuivumaan. Jossain vaiheessa tehtiin maassa olevaan sammaleeseen tulta ja perunat peiteltiin sinne kypsymään. Toiselle retkelle suolle otettiin mukaan iso vakka. Nyt kuivuneet sammalet kannettiin korennolla latoon. Sieltä niitä haettiin kartanolle Vili-ruunan vetämällä häkkireellä. Sammalet revittiin pieniksi palasiksi ja niin saatiin hyvää kuiviketta.
MARJASTUSPÄIVÄ
Marjojen poiminta piti sovittaa niin, ettei se vienyt aikaa ”oikeilta töiltä”. Usein se ajoittui sunnuntaipäiviin, ellei esim. heinän- tai viljankorjuu tullut etusijalle. Äiti toi keräämänsä marjat nyyteissä metsätien varteen, mistä isä saattoi noutaa ne hevosella. Puolukat säilöttiin survottuina isoon sammioon aittaan, missä survos talvella jäätyi ja sitä jouduttiin kirveellä irrottamaan.
JUHANNUS - LAPSUUTENI IHANIN JUHLA
Äiti loi meille sadunhohtoisen juhannusjuhlan. Joitakin päiviä ennen hän oli tehnyt tuohiset kaadettujen koivujen tuohista. Juhannusaaton aamuna hän valmisti tuhdin, täyskermalla kruunatun rieskataikinan ohraryyneistä. Se paistettiin tuohisissa tuvan uunissa. Ulko-ovien eteen tuotiin koivut. Haavan lehtiä riivittiin vakkoihin ja ne levitettiin lattioille. Hirsi-seinien rakoihin aseteltiin pihlajan- ja koivunoksia. Tuvan pitkälle pöydälle levitettiin omatekoisella jyhkeällä kaulimella silitetty valkoinen liina. Kun rieska oli kypsynyt, äiti kantoi pihalle pitkän penkin, toi siihen tuohisen ja voita. Istuimme vastakkain rahilla, irrotimme palan piirakkaa jonka nautimme voin kera suurella ruokahalulla! Tuvassa oli huumaava lehtipuiden tuoksu. Seuraavana aamuna lehdet kahisivat jalkojen alla. Ne lakaistiin ja vietiin lehmille ja uudet lehdet riivittiin tilalle. Tupa oli kuin lehtimaja. Myöhemmin kuulin Aleksis Kiven kirjoittaman kauniin runonsäkeen: ”..lehditettynä laattia hymysi...”. Sellainen oli lapsuuteni juhannus. Kiitos siitä äidille!
Näyte ”oekeitten immeisten” kielestä
Äet loe meile sadunhohtose juhannusjuhlan. Joetaki päeviä enne se ol tehnä tuohiset kuavettujekoevuje tuohista. Juhannusuaton uamuna se valamisti tuhin, täöskermalla ruunatun
rieskataekinan ohraryynistä. Se paestettii tuohisissa tuvan uunissa. Uluko-ovviin etteen tuotii koevut. Huavan lehtiä riivittii vakkoehi ja ne levitettii lattioelle. Hirsseinii rakkoihi pantii pihlaan-ja koevun oksija. Tuvan pitkälle pöyvälle levitettii omatekosella jyhkeellä kaolimella silitetty valakone vakstuukki. Kun rieska ol kypsynä,äet kanto pihalle pitkän penki, toe siihe tuohisen ja voeta.
Istuttii vastakkae rahilla, irrotettii pala rieskoo,joka naotittii voen kanssa suurella ruokahalulla! Tuvassa ol huumoova lehtie haju. Seoraavana uamuna lehet kahis jalakoje alla. Ne lakastii ja vietii lehmille ja uuvet lehet riivittii tilalle. Tupa ol ku lehtimaja. Myöhemmin kuulin Aleksis Kiven kirjottaman kaoniin runonsäkkeen: ”...lehitettynä laattia hymysi... ”. Sellane ol lapsuuten juhannus. Kiitos siitä äijille!
’Pientilan tytär Savosta’
